Sonja Falk Tulevaisuuden tekijä - perheiden puolustaja

Sote - Miten eteenpäin?

Hallituksen suurin virhe oli lastata sote-laiva täyteen sinne kuulumatonta tavaraa. Väestö ikääntyy ja siksi Suomi olisi tarvinnut ja tarvitsee edelleen nimenomaan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut turvaavan rakenneuudistuksen. Uudistukselle asetetut alkuperäiset tavoitteet ovat edelleen päteviä: sujuvien palveluketjujen eli integraation kautta tuotu kustannusnousun hillintä ja painopisteen siirtäminen kevyempiin perustason palveluihin. Tätä tarvitsemme edelleen, ja hukatun hallituskauden vuoksi entistä kiireellisemmin.

Virheistä on opittava ja uudistuksen valmistelu on aloitettava mahdollisimman pian parlamentaariselta pohjalta. Mahdolliset perustuslailliset ongelmat on kartoitettava tarkasti jo valmisteluvaiheessa.

Itse uudistuksessa on edettävä portaittain. Lähtökohtana on jo aloitettu siirtyminen 18 sote-alueeseen, kuntayhtymäpohjalta. Tämä työ on useimmissa maakunnissa jo käynnissä tai tehty, mutta se tarvitsee tuekseen oikeudenmukaiset rahoitusratkaisut sekä uutta rakennetta tukevaa lainsäädäntöä. Siirtymään tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa parissa vuodessa ja jo tehtyä työtä hyödyntää.

Maakuntahallinto ja laaja valinnanvapaus jäisivät kyydistä pois. Valinnanvapautta voitaisiin lisätä niin sanotun suppeamman valinnanvapausmallin pohjalta, eli palveluseteleillä. Suppeampi valinnanvapausmalli olisi kansalaisen näkökulmasta käytännössä laajempi, sillä se olisi suotuisampi pienille yrityksille ja järjestöpohjaisille palveluntuottajille. Hallituksen tällä kaudella ajama niin sanottu laaja valinnanvapausmalli antaisi mahdollisuuden yksityisten alueellisten monopolien syntymiselle. Monopoli taas tarkoittaa kansalaisten valinnanvapauden täydellistä puuttumista, oli se sitten yksityinen tai julkinen. Sote-palveluissa on mielestäni lisättävä asiakasnäkökulmaa ja mahdollisuutta valita palveluntuottaja. Muutos on kuitenkin tehtävä hallitusti ja harkitusti.

Mikä pitkän tähtäimen sote-malliksi?

Nyt ennen vaaleja puolueilta tentataan sote-malleja, ja hyvä sinänsä, että sote on keskusteluissa mukana. Mikä ratkaisu sitten onkin, se tulee vaikuttamaan jokaisen suomalaisen arkeen. Toisin kuin monet muut teemat, joista keskustelua pidetään yllä joskus puoliväkisin. Mutta. Saadaanko hyvä lopputulos, jos puolueet tulevat sote-malli tiukasti kainalossa yhteiseen valmistelupöytään? Vai saadaanko taas Frankensteinin kokoon kursittu kompromissihirviö? Mikä sote-malli sitten parlamentaariseen valmisteluun valitaankin, toivon, että se on sisäisesti looginen ja johdonmukainen. Malleja keskeisempää on saada yksimielisyys uudistuksen tavoitteista ja sen jälkeen kuunnella asiantuntijoita, mitkä ovat parhaat ratkaisut tavoitteisiin pääsemiseksi. Poliittiset taskutavoitteet voidaan yhteistuumin deletoida.

Mainitsen kuitenkin kaksi punnittavaa mallia. Ensimmäinen niistä on edellisen hallituskauden lopulla KD:n esityksen pohjalta parlamentaarisesti valmisteltu viiden sote-järjestämisalueen malli sekä sen korjaaminen perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta. Olin tätä mallia valmistelleen, hallituksen salaisen sote-ryhmän jäsen. Mallissa suurimmat kaupungit sekä sote-kuntayhtymät voisivat toimia palveluntuottajina. Myös yksityiset palveluntuottajat on sujuvaa sisällyttää malliin. Se on siis tilaaja-tuottaja-malli.

Hitain ja poliittisesti todennäköisesti mahdoton vaihtoehto on ottaa kuntarakenne uudelleen tarkasteluun niin, että tulevaisuudessa vahva kunta vastaisi sote-palveluista. Tämä vaihtoehto vahvistaisi suoraa demokratiaa ja säilyttäisi lapsiperheiden palvelut saman hallinnon alla, mutta tarkoittaisi samalla huomattavasti suurempaa kuntakokoa. (Tämän Kokoomus jättää nyt ennen vaaleja mainitsematta.) Muiden sote-mallien haasteena on se, että kunnan vastuulla edelleen olisi hyvinvoinnin vahvistaminen, mutta korjaavat palvelut siirtyisivät niille kuuluisille ”leveämmille hartioille”. Näin ollen kunnilta puuttuisi suora taloudellinen kannustin hoitaa hyvinvointia vahvistava tehtävänsä, ja palvelun tarvitsijat ohjattaisiin edelleen yhteiskunnan kannalta kalliimpiin korjaaviin sote-palveluihin. Yhteiskunnassa tarvitaan nimenomaan panostusta varhaisempaan, oikea-aikaiseen ja samalla kevyempään tukeen. Vahva kunta suoralla demokratialla olisi tästä näkökulmasta toimiva hallintorakenne.

Mitäs tänään lakkautettaisiin?

Kaikissa näissä malleissa haasteena on lähipalvelujen turvaaminen, etenkin harvaan asutulla ja ikääntyvällä seudulla. Lähipalvelujen turvaamiseen tarvitaan siksi oma lakipykälänsä. Olen sillä kannalla, että lähipalvelujen turvaaminen on sote-uudistuksen ytimessä. Miten muuten voisimme vahvistaa perustason palveluja ja vähentää korjaavien palvelujen yhä kasvavaa kysyntää? Tulevaisuuden päättäjien keskeisin kysymys ei enää voi olla: ”Mitäs tänään lakkautettaisiin?” Väestörakenteen muutoksesta luonnollisesti seuraa aina joitakin muutoksia palvelurakenteeseen, se on selvä. Lähipalvelujen karsiminen ei kuitenkaan vähennä palvelutarvetta, vaan siirtää asiakkaan toiselle luukulle tai heikentää hänen elämänlaatuaan ja toimintakykyään. Sote-uudistuksella on siksi tavoiteltava myös perustason palvelujen tuomista nykyistä lähemmäs kansalaisia. Hyvinvointi tehdään lähellä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Sote-uudistuksen valmistelu on todellakin aloitettava parlamentaariselta pohjalta. En kuitenkaan lähtisi liikkeelle perustuslaillisten ongelmien kartoittamisesta. Pikemminkin pitäisi menetellä niin, että suunnitellaan yhteisymmärryksessä paras mahdollinen uudistus ja jos se vaatii perustuslain muuttamista, tehdään sitten sekin. Vähitellen tietenkin kannattaa edetä, että kukin yksityiskohta voidaan viimeistellä ilman liian suuria häiriöitä. Kuntayhtymäpohjakin voisi tarvittaessa toimia yhtenä välivaiheena.

Lähipalvelujen turvaaminen on todellakin sote-uudistuksen ytimessä. Hallitukselta oli silkkaa tietämättömyyttä tai sitten vain omien tavoitteiden kaiken peittävää huumaa, että johtoajatukseksi tuli keskittäminen. Näin siitä huolimatta, että keskeisen tavoitteen, ennaltaehkäisyn, ja teknologian kehityksen valosssa ilmiselvä tulevaisuuden suunta on hajauttaminen niin terveydenhuollon kuin sen taloudellisuudenkin kannalta.

Tulevaisuuden päättäjien keskeisimmän kysymyksen ei edes tarvitse olla mitä lakkautettaisiin vaan miten toimintoja pelkistettäisiin olennaiseen. Silloinkin tietysti joitakin rakenteita ja prosesseja lakkautettaisiin, mutta niillä ei olisi mitään tekemistä varsinaisen terveydenhuollon kanssa. Esimerkiksi laskutus-/korvausbyrokratiat ja niihin liittyvät sääntelyt voidaan purkaa yksinkertaisesti muuttamalla terveyspalvelut ja reseptilääkkeet maksuttomiksi. Jos meillä kerran jo on verotus, joka kohdentaa maksut automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, niin miksi tuhlata rahaa lisäksi vielä kahdenkertaiseen järjestelmään. Samalla maksuttomuus madaltaisi kynnystä hakeutua terveyspalveluihin, jolloin se olisi osaltaan ennalta ehkäisyäkin. Myös asiakasmukavuus kohentuisi olennaisesti.

Toinen keskeinen pelkistys olisi reseptilääkkeiden jakeluketjun oikaisu. Kuka tahansa, joka vaivautuu lukemaan sen yksityiskohtaiset perustelut (https://sites.google.com/view/pelkistetty-sote/etu...), ymmärtää, että nykyinen jakelujärjestelmä on itsestään selvästi aikansa elänyt. Valtio voisi hankkia reseptilääkkeet varastoitaviksi terveyskeskuksiin ja sairaaloihin, jolloin toimitusvarmuus ja kriisivalmius olisivat jopa kuljetus- ja tietoliikennejärjestelmien lamautumisen kestäviä. Lääkkeet olisivat jo valmiina odottamassa kun asiakas poistuisi lääkäriltä, joten jakelu voitaisiin sujuvoittaa äärimmilleen ja silti lääkekustannukset putoaisivat todennäköisesti alle puoleen nykyisestä.

Jo pelkästään edellä mainituilla kahdella yksinkertaisella toimenpiteelläkestävyysvajetta kohennettaisiin varmuudella kolminkertaisella summalla verrattuna siihen mitä hallitus epärealistisesti tavoitteli.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Väestö ikääntyy ja siksi Suomi olisi tarvinnut ja tarvitsee edelleen nimenomaan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut turvaavan rakenneuudistuksen.

Väestö tosiaan ikääntyy, ja Suomi tarvitsee laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta mitään juuri kaatuneen hallituksen ehdottaman kaltaista massiivista sote-remonttia Suomi ei tarvitse. Nykyinen kuntapohjainen malli on toimiva ja taloudellinen. Siinä ei ole mitään sellaisia vikoja, jotka vaatisivat koko nykyisen, hyvin toimivan järjestelmän korvaaamisen jollain mallilla. Toivottavsti kristillisdemokraatitkin ottavat tämän polun mahdollisuuden huomioon, muutamien jo kantojaan tarkentaneiden puolueiden tapaan.

Toimituksen poiminnat