Sonja Falk Tulevaisuuden tekijä - perheiden puolustaja

Hyvinvointi on halpaa

Kunnissa on meneillään pohdinnat talouden tasapainottamiseksi. Samanaikaisesti säästötalkoissa painiskelevat niin Suomen valtio kuin Euroopan Unioni.

Talouskeskusteluissa on foorumista riippumatta totuttu kuulemaan seuraavat puheenvuorot: Salin vasemmalta laidalta tuodaan esiin huono-osaisten tilanteen huononeminen ja vaaditaan palveluja tilanteen korjaamiseksi. Rahoitus hoidetaan veroja korottamalla, varsinkin progressiivisesti.

Tämän jälkeen salin oikealta laidalta käytetään puheenvuoro, jossa veronkorotukset torjutaan, koska ne heikentävät kilpailukykyä ja luovat kannustinloukkuja. Talouskasvu ja sen myötä hyvinvointi hiipuu, jos verot nousevat, varsinkin progressiivisesti. Talous saadaan kuntoon hallintoa keventämällä. Puheenvuoron viimeinen lause sanotaan matalalla äänellä, hitaasti ja vakavalla ilmeellä: ”Valitettavasti meidän täytyy miettiä myös, onko meillä varaa tällaiseen palvelurakenteeseen.”

Mielestäni molemmat puheenvuorot ovat sekä oikeassa että ratkaisevasti väärässä. Oikeassa ne ovat siksi, että molemmat kehityskulut ovat todellisia. Väärässä ne ovat siinä, että ne eivät tuo mitään merkittäviä ratkaisuja itse ongelmaan: Miten pystymme vastaamaan palvelutarpeeseen velkaantumatta korvia myöten?

Väitän, että hyvinvointi on halpaa. Pahoinvointi sen sijaan on kallista. Sekä oikeisto, että vasemmisto ajattelevat asian juuri päinvastoin. Mutta hyvinvointi on halpaa, koska hyvinvoiva ihminen käyttää palveluja minimaalisesti ja lisäksi tuottaa verotuloja, joilla palvelut maksetaan. Hyvinvoiva perhe hoitaa paitsi lapsensa hyvin, myös tuottaa ympärilleen hyvinvointia kantamalla vastuuta läheisistään ja luomalla ympärilleen yhteisöllisyyttä.

Pahoinvointi on kallista. Jokainen voi itse miettiä, miten eri tavoin se tuottaa yhteiskunnallisia kustannuksia.

Mitä tällä kärjistyksellä ajan? Ajan ajattelutavan muutosta. Koska yhteiskunnallisia palveluita lähestytään pääsääntöisesti budjetti mielessä, unohtuu varsinainen tavoite: palveluiden tulee tuottaa hyvinvointia. Kunta ei tuota palveluita palveluiden vuoksi eikä säästää pitäisi säästöjen vuoksi. Kunnan tehtävä on tuottaa hyvinvointia asukkailleen. Kun se onnistuu tehtävässään, sen kulut vähenevät.

Hyvä ja ymmärrettävä esimerkki ovat terveyspalvelut. Jos perusterveydenhuolto toimii hyvin, vähenee tarve erikoissairaanhoidolle. Samalla on sekä säästetty rahaa että tuotettu hyvinvointia. Toinen esimerkki: Jos perheet saavat tarvitsemiaan matalan kynnyksen tukipalveluja, kuten kodinhoitoa, vähentyy tarve huostaanotoille. Jälleen säästöt ja hyvinvointi kulkevat käsikädessä.

Talouden tasapaino on tärkeä tavoite, mutta mikäli se nostetaan tärkeimmäksi arvoksi, kohde pakenee tavoittelijaa. Talouden tasapaino on saavutettavissa vain tekemällä päätöksiä, jotka lisäävät hyvinvointia. Se merkitsee ihmisen auttamista ajoissa, mahdollisuutta nousta jaloilleen. Se merkitsee kestävien, elämää suojelevien arvojen nostamista päätöksen teon lähtökohdaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

ulf fallenius

Kaikki toi tiedetään mutta mitään ei tapahdu koska politiikkot elävät virtuaali elämää.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Hyvinvointi on kallista. Jos kunta täyttää tehtävänsä perusteellisesti on hyvinvointi todella kallista, ei se siitä maagisesti halpene. Kuntien rahoituspohjat ovat kriisissä eivätkä tulot ainakaan kasva hallituksen leikkausten myötä. Silti sote-menot jatkavat vuotuista kasvuaan. Toimiva perusterveydenhoito ei auta palveluiden suurkäyttäjiin, vanhuksiin, joita kunnissa on kasvava määrä eliniän noustessa ja ikäpyramiidivääristymän takia. Tietty osa vanhuksista sairastuu yhä muistisairauksiin, syöpiin ja niin edelleen ja hoito maksaa ja hoito maksaa vuosi vuodelta enemmän. Kaikki liittyy kaikkeen ja kokonaisuus on sellainen vyyhti johon kenelläkään ei ole ratkaisua, viittaan vaikka vellovaan työeläkemaksujen monen prosentin nostopaineeseen.

Käyttäjän MarkoMSalo kuva
Marko Salo

Nuo esimerkkeihin ei ole vastaansanomista mutta ikävä kyllä se hyvinvoinnin mitta kasvaa joka päivä. Tuntuu siltä että osa ihmisistä haluaa joka päivä enemmän että voivat hyvin. Noita etuja ei varmaan kukaan halua lopettaa mutta mahtaisisko siellä olla jotain sellaisia palveluita joita ilman me voimme edelleen hyvin?
Kulutusluotolla on kumminkin heikko rakentaa kestävää hyvinvointia.

Käyttäjän SonjaFalk1 kuva
Sonja Falk

Meillä on kyllä varaa hoitaa vanhukset, kunhan heitä ei ehdoin tahdoin laitosteta. Rakennetyöttömyys pahenee koko ajan, missä on yksi keskeinen syy siihen, että rahat ovat vähissä. Nuorisotyöttömyys yli 11%. Koulutuksen aloittavista neljäs-kolmasosa keskeyttää ekan vuoden aikana. Kuitenkin nuoren saattaminen elämän alkuun vaatii useimmiten kovin vähän vaivannäköä verrattuna siihen, jos samaa ihmistä yritetään auttaa myöhemmin. Eli palveluita varmasti tarvitaan myös tulevaisuudessa, mutta mikäli ne kohdistetaan strategisesti viisaasti, pärjäämme tulevaisuudessa vähemmillä palveluilla. Ajatuksen ytimen voisi tiivistää sanoihin: Tavoitteelliset palvelut. Näiden käytäntöjen luomisessa on myös erittäin suuri merkitys viranhaltijoilla.

Käyttäjän MarkoMSalo kuva
Marko Salo

Nyt on sitten pakko kysyä että mistä otetaan pois ja mihin lisätään?

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

On niin helppoa puhua yleisellä tasolla ja yläsfääreistä. Vilkaisin huvikseni Lahden sotelappuja joiden mukaan tilanne on siellä teilläkin menossa toivottomaan suuntaan.
2012 2011 kasvu kasvuprosentti
330 659 000 306 807 000 23 852 000 7,8

Käyttäjän SonjaFalk1 kuva
Sonja Falk

Mikko, Lahti on juuri hyvä esimerkki siinä, että erikoissairaanhoidon kulut kasvavat holtittomasti ja nyrjäyttävät koko talouden. Ne ovat kasvaneet viime vuonna yhdeksän prosenttia. Muut sote-menot on pystytty pitämään alle indeksin. Vaikka puhun periaatteista, tarkoitus on vaikuttaa juuri konkreettisiin päätöksiin. Taloudellisten säästöjen toivossa saatetaan vähentää vaikkapa kouluterveydenhuoltoa sillä seurauksella, että kulut lopulta kasvavat. Isot säästöt saadaan aikaan, jos esim. vanhuksille annetaan oikeasti laadukkaat palvelut kotiin, omaishoitoa tuetaan ja laitoshoitoa vähennetään. Sama pätee lastensuojeluun. Perheitä auttamalla kodinhoitopalveluin voidaan estää huostaanottoja ja vähentää etyisopetuksen tarvetta. Diabetestä voidaan estää sillä, että liikuntapaikkoja on tarpeeksi ja ne ovat kunnossa. Jos tavoitteena on hyvinvoinnin vahvistaminen, eikä palveluiden sementointi, päästään parempaan lopputulokseen. Eli Marko, lisätään kevyempiin palveluihin ja otetaan pois laitoshoidosta. Laitoshoitoa ei kuitenkaan voi vähentää niin, että ihmiset joutuvat heitteille. Siksi palvelustrategiaa on katsottava kokonaisuutena.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Sama tilanne on ympäri Suomea ja koskee toki myös Salo. Meidän lappujen muotoilun taakse kätkeytyy vähemmän valoisa tulevaisuus toivon toki että olisit oikeassa.

"Tavoitteena on ollut vähentää erityisen paljon palveluita käyttävien suurkuluttajien käyntejä terveyskeskuksessa tehostamalla käyntien sisältöä ja hoitosuunnitelmien mukaisuutta. Keskimääräinen käyntien määrä/ potilas väheni hieman ja on nyt 5,17 ( 5,49/ potilas vuonna 2011)Salon tk-sairaalan toiminta on jatkunut aktiivisena vuonna 2012.Potilaiden keski-ikä on korkea. Yli 85-vuotiaita on on enemmän kuin esim. 75-
84-vuotiaita. Potilaat ovat myös entistä monisairaampia, ja heidän sairauksiaan hoidetaan varsin aktiivisesti. Suonensisäisiä antibioottihoitoja käytetään paljon. Myös erilaiset hengityksen tukilaitteet (esim.CPAP-laite, kaksoispaineventilaattori) ovat jo arkipäivää. Mm. näiden asioiden hallitseminen vaatii hoitajilta osaamista ja aikaa. Tietotaidon ylläpitäminen lisää täydennyskoulutuksen tarvetta."

Menot tulevat täten vääjäämättä kasvamaan tehtiin kunnan tasolla vaikka mitä ja on valtionvallan ja eduskunnan käsissä minkälaisia pakkosäästöjä tästä seuraa.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Oikeassa olet täysin.

Aineellinen hyvinvointi, taloudellinen menestys, aineellisen pääoman kasvu ovat kaikki täysin riippuvaisia alustasta, jonka muodostaa yhteisön ihmiset. HYvinvoivat yhteisön jäsenet, muodostavat ei-aineellisen pääoman, ja tuottaa aineellista hyvää. Pahoinvoiva yhteisö, kärsii henkisen ja inhimillisen pääoman puutteesta, jonka mukaan myös aineellinen pääoma ja hyvinvointi romahtaa.

Yhteiskunta ei voi investoida vain aineelliseen pääomaan, mikäli haluaa sitä pitää ja kasvattaa. Pitää nimenoman investoida siihen ei-aineelliseen pääomaan, vielä innokkaammin kuin aineelliseen, jotta molemmat kasvaisivat. Vain tuntuu olevan niin että sekä oikeisto että vasemmisto tuijottaa sitä aineellista, puolustaen tai vastustaen.

Haasteena nyt on sekä aikaisempien laiminlyöntien korjaaminen (pahoinvointi, ja siitä syntynyt suuri ja kallis palvelutarve) että pahoinvoinnin ennaltaehkäiseminen, elikkä hyvinvoinnin rakentaminen kestävällä tavalla, mitä tarkoittaa lisäpalveluja. Tämä on investointi ei-aineelliseen pääomaan ja tulevaisuuteen.Etenkin taloustieteilijöiden pitäisi herätä siihen että nämä ovat yhtä tärkeitä -jopa tärkeimpiä- kun heidän aineelliset investoinnit aineelliseen pääomaan.

Vain hyvinvoivat ihmiset voivat rakentaa hyvinvoivan yhteisön, ja yhteisö on yhtä vahva kuin sen heikkoin lenkki. Sen takia hyvinvoinnin vahvistaminen ja pahoinvoinnin torjunta on terveen ja vahvan talouden perusedellytys.

Käyttäjän PiviPesuSilander kuva
Päivi Silander-Pesu

Fraaseja, tuhat kertaa kuultuja, täällä Lahdessakin. Näistä puuttuvat aina ne konkreettiset teot, farisealaisia. Lahdessa liikuntapaikkoja riittää, silti minulle puhkesi diabetes. Syitä on vähän muitakin kuin liikuntapaikat. Kouluterveydenhuolto ei ole estänyt koulukiusaamista eikä estä jatkossakaan. Lahti ei muutu paremmaksi vaan kurjistuu. Ja niin tekevät useat muutkin paikat ympäri Suomea. Toivon todentuntuisempaa kunnallispolitiikkaa ja fiksumpia päätöksiä vähien rahojen sijoittamisesta.

Käyttäjän Soilihaverinen kuva
Soili Haverinen

Hyvä kirjoitus! Kiitos! Juuri tällaista ajattelutavan muutosta tarvitaan. Asioita on katsottava pidemmällä tähtäimellä kuin seuraaviin vaaleihin asti. Nyt kuntiemme palvelurakenne painottuu aivan liikaa kalliiseen pahoinvoinnin hoitamiseen, koska hyvinvoinnin edellytysten tukemisesta on säästetty.

Vantaalla kelkkaa on lähdetty joissakin asioissa kääntämään hyvin tuloksin osittain juuri taloustilanteen pakottamana. Esim. nuorten huostaanottoja on pystytty vähentämään tehokkaasti koteihin tuotavalla "nuorten intensiivityöllä". Tämä on sekä vähentänyt inhimillistä kärsimystä ja tuonut pysyvämpää apua perheiden ongelmiin että tuonut kaupungille merkittävät säästöt.

Samanlaista ajattelua pyrin tuomaan muihinkin päätöksiin. Nyt parhaillana keskustellaan, tulisiko alle 18-vuotiaiden harrastusryhmiltä periä maksu koulujen tilojen käytöstä. Vantaalla käyttö on näille ryhmille ollut maksutonta. Vastustin muutosehdotusta opetuslautakunnassa, koska juuri nämä harrastusryhmät ovat tärkeässä roolissa lasten- ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Jos näiden harrastusten kautta voidaan estää yhdenkin nuoren syrjäytyminen koko Vantaalla, se on jo kannattava investointi.

Toimituksen poiminnat